(Jari Tervo: Layla, WSOY 2011)
No niin: olen lukenut Jari Tervoa. Ennakkoluuloisesti olen hypännyt yli Koljatit ja kaikki muut viimeisten vuosien jättiteokset ja nyt sitten tapasin kurdityttö Laylan, suomalaisen Helenan ja joukon muitakin ihmisiä. Tervolle lienee tunnusomaista laajojen henkilögalleroiden rakentaminen ja tietty laveus, mutta Laylan aihevalinta on ehkä yllättävä.
Tervo kirjoittaa monestakin naisesta, joka haluaisi tästedes elää kuin ihminen eikä niin kuin nainen, mutta se tuntuu olevan yhtä lailla lähes mahdotonta tuhatvuotisia perinteitä kunnioittavassa kurdiyhteisössä kuin nykypäivän Suomessakin, jossa nainen on erilaisten roolien vanki. Tervon Helena, nainen, jonka omaisuus mahtuu kahteen muovikassiin ja niistäkin toisessa on tyhjiä pulloja, ei ole kelvollinen äidiksi. Layla ei ole kelvollinen vaimoksi, koska hääyön jälkeen hänen lakanansa ovat verettömät. Roolit ovat ahtaita, ja vaikka näiden kahden naisen elämät tuntuvat olevan kaukana toisistaan, Tervo tuo ne vierekkäin, rinnastaa ja vertailee. Sekä Laylasta että Helenasta tulee orjia.
Laylaa oli sujuva ja nopea (362 sivua) lukea. Tervo on ketterä, mutta en voi mitään sille, että minua hitusen ärsyttää tällainen nokkelointi: Äidille ei ollut vieläkään oikein selvinnyt, kuka tarvitsi ruoanlaittoon muutakin kuin suolaa ja pippuria. Hän oli hinkannut valkosipulinkynnellä salaattikulhon vuonna 1977. Tarmo jätti syömättä, mökötti viikon. Ehkä olen pikkuisen epäreilu, koska oikeastihan kirjailija on taitava. En vain kaivannut tämänkaltaisia keventelyjä tarinaan.
Leipomisen jälkeen maailman tuoksuu kodilta, Laylan isoäiti Nishtmankin tietää. Tämä lienee maailman naisten yhteinen tieto. Tällä kertaa sen vain kertoi mies. Siksi ihailen Jari Tervoa.
- -
Tessa tämän on myös lukenut, kurkista!
Tästä linkistä taas Kirsin arvioon, sekin kannattaa lukea!
Jari Tervoa kohtaan minullakin on ennakkoluuloja... Olenko katsonut nuorena liikaa Uutisvuotoa, vai mistä lie johtunee. Mutta kiitoksia tästä, on hyvä saada muistutus, että ennakkoluulojensa toiselle puolelle kannattaa kurkistaa; voi yllättyä.
VastaaPoistaOlen lukenut ensimmäiset sata sivua nyt ja ihan pitänyt lukemastani, mutta sama kohta ja muutamat muut kevennykset olivat minustakin aiheeseen nähden tarpeettomia. Mutta palataan asiaan tarkemmin loppuviikolla, jahka pääsen loppuun asti. Mukavaa viikkoa! <3
VastaaPoistaMinäkin luin ja kirjoitin tästä ihan tuoreeltaan, tervetuloa lukemaan!
VastaaPoistaKirsi, linkitän arviosi, jos pääsen vielä tänään tästä lieden äärestä! Kiva kun kerroit!
VastaaPoistaHuomenta!
VastaaPoistaEn ihan koko yötä viettänyt hellan ääressä, mutta oli vähän kaikenlaista. :)
Olina, minulle jotenkin oli tosi kova juttu, että Jari Tervo, joka kuitenkin enimmän osan miesten mielestä on tosi cool (näin oletan, siis luulisin, että hän ei ole miesenemmistön mielestä ainakaan vähääkään naismainen tai muuten jotenkin epäilyttävä tyyppi :D), julistautuu tällä tavalla ihmisyyden puolustajaksi. Se oli hienoa ja ihailtavaa, vaikka samoja teemoja ovat käsitelleet aiemmin Anja Snellman (taitavammin) ja Herrbjorg Wassmokin (oksettavammin), kuten Kirsi omassa arviossaan tuo esille.
Amma, jahka pääset loppuun asti, saa nähdä mitä siitä sanot. Minusta siinä oli paljon epäuskottavaa ja suorastaan naurettavaa, mutta en tiedä, annettaisiinko Tervolle sellainen anteeksi. (Samoin kuin muutama tahaton omistusliitevirhe - en voi mitään sille, että näen tuollaiset aina.) Mukavaa viikkoa sinnekin!
Kirsi, nyt linkitin. Arviosi oli ihanan monipuolinen ja valaiseva, omani kirjoitin niin kiireesti, että paljon jäi pois. Tervo tosiaan päästää itsensä ja lukijansa helpolla joissakin kohdissa (vrt. Wassmo, kuten sanotkin), ja jäin miettimään niitä Tervon hyviä myyntejä... Ehkä Tervo on "helppo" lahjakirja miehelle kuin miehelle niin kuin joku Päätalo ennen (?), mutta onko Layla sitä? Hmm.