(Katja Kallio: Karilla, Otava 2008)
Miksi ihmeen takia unohdin Syntikirjan tekemän vaikutuksen näin pitkäksi aikaa? Luin sen viime vuonna ja olin iloisen yllättynyt, ja jo silloin sain vinkin lukea Karilla-kirjan. Syksyn uutuuksien lomaan se sopi oikein hyvin, koska olen ihmetellyt, missä ovat kaikki ne kiinnostavasti kirjoittavat kotimaiset naiset, joita haluaisin lukea - Venhon lisäksi ei muita ole jotenkin juuri näkynyt.
Karilla-kirjan alkutilanne on kiehtova: Katariina-niminen nainen, vaimo ja äiti, saa tietää isänsä kuolleen. Isä on jättänyt perheensä Katariinan ollessa kaksivuotias, ja päähenkilölle selviää, että isällä on tämän jälkeen ollut kolme muutakin yritystä perustaa perhe - ja niiden myötä kaksi Katariina-nimistä (!) siskopuolta ja yksi velipuolikin. Mitä tällainen tekee ihmisen identiteetille, kuka oli isä, Kari Saarinen, miten edellisen sukupolven haavat vaikuttavat seuraavaan? Kaikkea tätä Kallio pohtii erittäin taitavasti. Kertojia on useita, näkökulmat ovat yllättäviä ja lukijaa kiinnostavia, koko kirjan rakenne kuin taitavasti kudottu verkko.
Kallio saa uskomaan, että ihmisten valintojen taustalla ovat heidän lapsuutensa kokemukset, että mahtipontisia puheenvuoroja ei koskaan pidä käyttää eteisessä, että pois voi kävellä yhtä aikaa huolettomasti ja huolellisesti. Jään odottamaan Kallion seuraavaa kirjaa. Syntikirjan jälkeen ei ole julkaistu mitään, ja jotenkin sen alku-uran viihteellisen leiman soisi jo kuluneen. Katja Kallio voi olla seuraava Pirjo Hassinen tai Leena Lander. Hänestä on siihen kyllä.
Huhui, olinpa yllättynyt nähdessäni tämän Ilselässä! Iloisen yllättynyt. Olen nimittäin ajatellut viime aikoina paljon Katja Kalliota, hih, sillä olen pohtinut suomalaisia naiskirjailijoita, joista oikeasti pidän, ja sitä kaipaamaani keskiluokkaisen arjen kuvausta. (Ja sitä paitsi taisin istua Kallion takana bussissa yhtenä päivänä.)
VastaaPoistaMinulla on vielä lukematta sekä tämä että Syntikirja, mistä olen hyvin pahoillani. Pidin itse asiassa Kuutamolla-kirjasta kovastikin sen keveydestä huolimatta, mutta Sooloilusta en lainkaan. Sitten taas Kallion kolumnit, niistä koostetut kirjat (Elokuvamuisti on aivan mahtava) ja kolumnityyppiset teokset (Tyypit) ovat viihdyttäneet hyvällä tavalla. Katja Kallio on hauska, älykäs, havainnointikykyinen ja tyylikäs nainen, jolla on charmikas mies. :) Kivaa, kun hän saa bloginäkyvyyttä! Minäkin lupaan yrittää mahduttaa nämä kaksi kirjaa kalenteriini ihan pian.
Mä tykkäsin tästä ihan hirmusti. Teksti ottaa mukaansa ja viihdyn Kallion huumorin parissa kovasti. Sooloilusta en tykännyt minäkään Karoliinan tavoin ja Syntikirja, se pitääkin muistaa lainata, on ihan unohtunut.
VastaaPoistaVoi miten hurmaava, raikas kuva! Kaunista loppuviikkoa sulle!
Ihastuttava kuva! Kertoo paljon.
VastaaPoistaKatja Kallio on hyvä naiskirjailijamme. Mitenkä onkin,että mieskirjailijamme ovat paljon enemmän esillä, kuin nämä loistavat naiset.
Pidin tuosta kirjasta ja yleensäkin Kallion kerronnasta. Syntikirjaan täytyykin tutustua. Kiva kun mainitsit:)
Kommentoin yksinäni ääneen: "Ei voisi." Siis Kalliosta ei Landeriksi ole, Hassista en ole lukenut. Alkupään Kalliot oli tosiaan "viihdettä", Lehtolaisen tapaan muka-hassut-nimet ärsytti, miksei kirjojen henkilöillä voi olla tavallisia nimiä, miks ne pitää olla tekemällä tehtyjä; mun kohdalla se ainakin häiritsee lukemista. Vähän varovaisesti (aiemman kokemuksen johdosta) ostin kirpparilta Karilla -teoksen ja luin nopeasti ja pidinkin, olihan se erilaista Kalliota. Mutta Leena Lander on kuitenkin Leena Lander tai sitten minä olen vaan hc-Lander-fani. :) -X-
VastaaPoistaMinäkin olin iloisesti yllättynyt että olit Minna lukenut Katja Kalliota! :) Kallio on taitava suomalainen naiskirjoittaja, ja minustakin hänestä olisi seuraavaksi Landeriksi tai Hassiseksi. Olen lukenut kaikki Kallion romaanit, ja pitänyt erityisesti näistä kahdesta viimeisestä, Karilla - ja Syntikirja -teoksista.
VastaaPoistaSyntikirja sisältää sitä paitsi mielestäni yhden värisyttävimmistä lauseista mitä tiedän, tuon seuraavan sitaatin viimeisen lauseen:
"Ohikiitävän hetken ajan he seisoivat vastatusten, ja kohottivat kätensä. Heidän sormensa hipaisivat toisiaan. He väistivät toistensa katsetta.
Arno kysyi, milloin he voisivat tavata.
Tuulikki vastasi, ettei tiennyt.
"Minä odotan sinua", sanoi Arno.
Saattoi miltei kuulla Jumalan kävelevän puutarhassa iltapäivän viilennyttyä."
Tuo lause saa aina miellyttävät väreet kulkemaan selkäpiissäni, se on vaan niin ihana. :)
Ps. Iso kiitos Minna ihanasta viestistäsi... <3
Minun on pitänyt monesti lukea enempi Kalliota mutta enpä ole. Kyllä minä vielä, tämä ainakin motivoi siihen. Ja tässäkin Katariinoja, hurjaa! :D
VastaaPoistaminulla on mennyt ihan ohi, että Kalliolta on tullut uusi kirja. tykkäsin syntikirjasta (vaikka lukupiiriläiseni eivät niinkään?!) ja tuo lainaus vei heti huomioni! kyllä, haluan lukea tämän, ehdottomasti. varausjonoon pomps :)
VastaaPoistaKun Minnalle on kommentteihin vastaamine nyt hankalaa sieltä jostakin :) kerron anni.M:lle, että Karilla ei ole uusi kirja, vaan Syntikirjaa edeltävä.
VastaaPoistaKaroliina, onneksi ensi syksynä meillä on yksi kotimainen naiskirjailija enemmän...! :) Odotan. Kallio yllätti taas, vaikka muistan Syntikirjaa kovasti ihailleeni. Mietin monenlaisia tämän jälkeen. Onko naisten vaikeampi olla vakavasti otettavia kirjailijoita noin ylipäänsä? Kuka sen määrittelee? Pitääkö kirjoittaa insinööritieteistä, Kekkosesta, lähihistoriasta tms. ollakseen vakuuttava? Ei pitäisi olla niin.
VastaaPoistaSatu, kiitos kuvakehuista. Oli jo muuan pakkasaamu. Ja Syntikirjaa suosittelen lämpimästi, se on selkeä, taitava ja syvälle menevä!
Hanne, mikä siinä onkin, että miehet ovat niin paljon enemmän esillä! No, Pirjo Hassinen oli päässyt kirjakaupan näyteikkunaan lomakaupungissa, muut olivat miehiä. Edes se, että kirja myy paljon (Hirvisaari, Oranen) ei jotenkin ole tasa-arvoisen hyvä tai huono asia naisten ja miesten välillä - paljon myyvät naiset ovat automaattisesti "viihdettä" ja miehet jotain muuta. Paitsi ehkä Remes, mutta miesten "viihdekin" on arvostetumpaa kuin naisten. Olenko ihan väärässä?
Anonyymi -X-, minä kuule kanssa olen hc-Lander-fani, eli sanoin aika paljon kun uskalsin verrata... :) No, uusinta Landeria en ole lukenut, mutta Iloisen kotiinpaluun asuinsijat on hienointa suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta. Ehkä ikinä. Ja Hassiselta olen lukenut myös kaiken paitsi en uusinta. Ei Kallio ihan hirveän kauas jää. Ehkä häneltä puuttuu vielä se Landerin historiallinen perspektiivi, mutta toisaalta sitä ei ole Hassisellakaan - joka taas sitten on sellaisella ronskilla tavalla taitava ja kuvaa monesti sellaisia psyykkisiä äärioloja jotenkin. Äh, en nyt osaa oikein määritellä. Mutta olin ihan tosissani. :)
VastaaPoistaSara, jee, joku on kanssani samaa mieltä...! Kiitos pitkästä kommentistasi. Olen taittanut tuon sivun kohdan omasta kirjastani, Jumalan kävely vetoaa minuunkin. Kallio ON taitava. Seuraavaa kirjaa odotellessa...
linnea, minulta ovatkin ne toiset Katariinat lukematta, mutta ehkä sekin menisi tämän jatkoksi... :) Kyllä sinä vielä!
VastaaPoistaanni.M, ai kun kiva! Jos postaus yllyttää konkreettisiin toimiin varausjonossa, se on tehnyt tehtävänsä. Hyvä!