(Michael Cunningham: Illan tullen, Gummerus 2011, alkuteos By Nightfall - arvostelukappaleesta kiitos kustantajalle!)
Maailman substanssissa on rako. Se on jotenkin aika erilainen, kuin osasin odottaa Michael Cunninghamilta, jonka aiempien kirjojen lukemisesta on kulunut vuosia, mutta siitä raosta näkyy jotain tuttuakin: kaupunkien kaupunki New York, virukseen sairastunut mies, jota rakastettu hoitaa loppuun asti, monenlaista rakkautta, erilaisia perheitä, homouttakin.
Jo Illan tullen -kirjan alku tyrmää ristiriidoillaan: pitkän liiton aikana oppii tuntemaan toisensa ajatuksetkin tai sitten ei, liikenneonnettomuudessa oli mukana hevonen tai ei ollut, ja pariskunnan luo asumaan tulevan veljen nimi on Mizzy on tarkoittanut sanaa Mistake - eli kaikesta tästä seuraa virhe tai sitten ei. On kiehtovaa seurata, miten kirjailija rakentaa miehen, Peterin henkilöä. Hän on elämäänsä vähän kyllästynyt, terapiassa vuosia käynyt keski-ikäinen taidegalleristi, jonka ura ei ole ollut nousussa kymmeneen vuoteen. Hänen mielensä liikkeitä määrittää paljolti kaipuu johonkin, mitä ei enää ole, sokaisevan kauneuden kokemisen vähäisyys, jatkuva itsen ja toisten tarkkailu.
Cunningham ei ole kirjoittanut helppoa kirjaa. Tapahtumat tapahtuvat muutaman päivän aikana eikä ulkoisesti tapahdukaan paljon mitään - sisäisesti sitäkin enemmän. Peterin pohdinnat taidemaailman raadollisuudesta ovat kiinnostavia ja tuovat välillä mieleen Siri Hustvedtin, mutta Cunningham on ankarampi ja jotenkin... miehisempi, vaikka kuulostaakin kummalliselta sanoa niin. Yhtä lailla kumpikin on laajasti sivistynyt ja tuntee aiheensa.
En muista edellisiä Cunninghameja kovin tarkkaan, mutta tästä teki omalaatuisen kertojilla leikittely: Peter odottaa Rebeccan vieressä sängynlaidalla, kun puhelin hälyttää Bostonissa. Anteeksi että toivon ettei Bea ole kotona, että haluaisin vain jättää viestin. Peterin sisäinen puhe vetää lähelle ja etäännyttää vuoron perään, mutta tämä aaltoilu tuntuu minusta harkitulta, kun koko kirjaa leimaa ajatus siitä, että asiat voivat olla toisinkin.
Erityisen mukavaa Illan tullen -romaanissa olivat New York -kuvaukset. Kaupungissa ihmiset sitovat riepuja jalkojensa ympärille, puistoissa on pakolaisia ja rikollisia, kadut ovat täynnä kuoppia ja töyssyjä vaikka ihan vieressä, kulman takana, on Chanelin liike. Vastakkaisuudet ja ristiriidat ulottuvat tapahtumapaikkaankin.
Huomaan olleeni analyyttisempi lukija kuin tavallisesti. En tiedä, kertooko se lähestyneestä migreenistä vai kirjan omalaatuisuudesta. Ensimmäinen meni jo, toinen kummittelee vielä kauan.
Pyörittelin tätä käsissäni viime Suomen reissulla kirjakaupassa, mutta jätin sen vielä sinne. En edelleenkään tiedä onko tämä minun kirjani ja luulen, että ainoa tapa saada tietää se on kirjan lukeminen. Olen aikaisemmin kovasti pitänyt Cunninghamista, tosin miehen edellinen kirja jäi lukematta, sillä jotenkin tuntui, ettei kirjan aihe ja tyyli ollut minua varten.
VastaaPoistaIhanaa lukea arviosi tästä. Minunkin viime Cunninghamistani on aikaa. Värisyttäviä kokemuksia. Cunningham on kyllä niitä minun lempimiehiäni jo ihan Tuntien perusteella.
VastaaPoistaTämä kuulostaa ehdottoman mielenkiintoiselta. Ehkä keväälle, hm?
Hmm. Pakko aloittaa kommenttini noin. Minä sain kirjan viime viikolla, mutten ole vielä uskaltanut aloittaa sitä. Minulla on nimittäin pieni Cunningham-kompleksi. Hänen Tuntinsa on niin hieno, niin upea, niin täydellinen kaunokirja! Sen sijaan muista Cunninghamin kirjoista en ole ollut yhtä innoissani. Odotan tämän lukemista, mutta mietin samalla, että miten tämä minulle avautuu... No, se selviää vain lukemalla. Sinä analysoit hienosti! :)
VastaaPoistaKertomasi perusteella hyvä lukukokemus tulossa, onneksi kirja odottaa jo lainattuna!
VastaaPoistaKoetin jo aiemmin kommentoida, mutta viesti hävisi sanavahvitusvaiheessa :/. No, tiivistettynä: minua kiinnostaa tuossa kirjassa ennen muuta New York -kuvaus, jolta sopiikin arviosi perusteella odottaa paljon :).
VastaaPoistaKuulostaa kuitenkin hyvältä, ja osasin arvatakin, ettei helppoa kirjaa ole luvassa. :) Aion lukea tämän ihan kohta. Tunnit oli ihana, mutta Säkenöivät päivät ei niinkään. Saa nähdä. Mutta on siinä ainakin se kaupunkien kaupunki!
VastaaPoistajaana, ja minä kun luulin, että tämä ilmestyi juuri nyt ja sain sen melkein ensimmäisenä Suomessa luettavakseni? :) No, ei sillä niin väliä. Minä olen pitänyt kaikista aiemmista paljon enemmän kuin tästä, mutta luulen, että tämän muistan kun taas ne muut olen aika lailla unohtanut. Sillä tavalla erilainen oli.
VastaaPoistalinnea, noin minäkin olisin sanonut: lempimiehiäni. Enää en ole varma. :) Kuten tarkka lukija huomasi, en käyttänyt kertaakaan sanaa ihana arviossani. Se kertoo jostain, vaikka luinkin nopeasti ja ahmien (hyvä merkki) ja kovasti arvostan monenlaista tässä, kuten sitä kertojilla leikkimistä. :)
Katja, hmm. :D Samat sanat siis. Analyysini on yhtä lyhyt kuin juttuni muutenkin, mutta vielä tänäänkin olen ristiriitaisuuksista samaa mieltä. Tästä ei ole helppo pitää mutta tätä on pakko arvostaa kirjallisena taidonnäytteenä, sanotaan vaikka niin. Ja kuten sanoin, en oikein muista edellisiä Cunninghameja paitsi että olen pitänyt kaikista ihan hirveästi. Hmm.
Erja, kiinnostavaa! On mukava saada tietää, liikahteleeko jollain muulla tästä samanlaisia ajatuksia tai tuntemuksia kuin minulla. Jos en huomaa tulla lukemaan tai en ehdi tai jtain, käy huikaamassa täällä, että nyt se postaus on ilmestynyt, jooko? Olen jotenkin järjettömän kiireinen nykyään enkä ehdi suffailla rauhassa.
VastaaPoistaMaria, voi ei, se on niin ärsyttävää... siis se kommentin häviäminen. Siksi en nykyään useinkaan vaivaudu edes yrittämään kommentointia puhelimella. No, kuitenkin, New York on tässä kirjassa aika erilainen kuin Sinkkuelämässä, jota tosin inhosin. ;)
Karoliina, lue, pian! Jään odottamaan. On tässä paljon hyvää ja hirveästi mielenkiintoista mutta aika vähän ihanaa. :)
Hain tämän eilen postista. Vielä kun taikoisin jostakin aikaa lukemiselle. Cunningham on minunkin rakkaani, etenkin Samaa sukua kolahti kovaa. Katsotaan, katsotaan... :)
VastaaPoistaOdotan tämän lukemista pienellä jännityksellä. Luin ihan hiljan Tunnit (en ole vielä ehtinyt kirjoittaa kirjasta blogiini), ja se jätti vähän ristiriitaisiin tunnelmiin. Täydellisen hieno ja kieleltään ihastuttavan kaunis teos, mutta silti koin kirjan ja itseni väliin jäävän jotain, ja osa teoksesta jäi minulle jotenkin etäiseksi. Kirjoituksesi perusteella Illan tullen saattaa olla minulle vähintäänkin samanlainen lukukokemus.
VastaaPoistaMinulle jäi tästä aika ristiriitaiset tunteet, kun luin tämän englanniksi sen ilmestymisen jälkeen. Peterin hahmo toisaalta kiehtoi, toisaalta ärsytti (olisiko hänellä ollut pientä keski-iän kriisiä..?). Tyyli oli jotenkin sekavampi kuin Cunninghamin muissa romaaneissa. Ehkä luen kuitenkin vielä suomennoksen, jos saisin kirjasta enemmän irti. :)
VastaaPoistaSuketus, minulla taas lukuaika tuntuu loppuneen tämän jälkeen, jotenkin töissä tuli kaikkea mahdollista ylimääräistä. Se on ikuisuusongelma, ja kun joskus pitäisi nukkuakin... :) Jään odottamaan arviotasi tästä!
VastaaPoistaSara, tuo on toisaalta aika hyvä, että jos aikoo lukea tämän, on vain vähän aikaa edellisestä Cunninghamista. Se helpottaa vertailua ja selkiyttää ajatuksia, luulen. Minulla tosiaan on niin monta vuotta niiden edellisten lukemisesta, että muistan vain pitäneeni ihan hirveästi - en edes, että miksi pidin. :) Tuo oli hyvin sanottu, että välillä itsen ja kirjan väliin jää jotain sellaista, joka jättää etäälle, vaikka kuinka TIETÄISI, että tämä oli hyvä ja hieno.
Zephyr, ai sinä luit englanniksi...! Oho ja vau. :) Keski-iän kriisi on varmaan juuri oikea termi Peterin ahdistukselle ja itsetarkkailulle ja kaikelle sille muulle (tai ei paljon millekään, hah), mitä siitä seurasi. En osaa sanoa, oliko tyyli sen sekavampi, mutta ainakin kokeellisempi ja lukijan hermoja kysyvämpi se oli. ;D
Minä luin silloin joskus Tunnit ja pidin kovasti, mutta kokemuksesta on jo ikuisuus... En tiedä, uskaltaisinko tarttua tähän uuteen.
VastaaPoistaTuo kuva on ihmeellinen!
Joana, siis tämä kirja on Hyvä ja Erittäin Taitavan kirjoittajan tekemä ja osoittaa vielä kerran Cunninghamin nerouden, mutta silti se ei ole sellainen kirja, että olisin pitänyt siitä kovinkaan. Ja silti ahmin tekstiä hengästykseen asti. :)
VastaaPoistaUpea kuva jälleen kerran. Miten sulla riittääkin näitä ideoita. Mie olen jotenkin etukäteen vierastanut tätä teosta, koska kuulin niiltä, jotka ovat englanniksi ehtineet lukea, että kirja on vähän niin ja näin. Nyt taas olen kuullut hyviä lukufiiliksiä ja odotus on blogeissa korkea. Mie teen ehkä niin kuin Linnea ja luen sitten keväällä. :)
VastaaPoistaHanna, kiitos kuvakehuista alkuun. Apila äidin auton konepellillä saa maagisia ulottuvuuksia tänne nostettuna. :)
VastaaPoistaSitten vielä kirjasta. Tuo niin ja näin on aika hyvin sanottu, vaikka Leena oman bloginsa puolella oli jo sanomassa tätä paremmaksi kuin Tunteja (oho). Tässä on paljon hyvää ja taitavaa ja kiinnostavaa, mutta jotenkin silti oloni lukiessa oli niin kylmä. Olin niin kaukana kaikesta. Minkä kirjailija varmasti tietoisesti tekikin - ei samastuttavaa, ei kielen kauneutta, ei paljon mitään tunnistettavaa, maailmassa eikä mielenliikkeissäkään. Mutta silti, silti. :)
Minna, tämä on paras Cunningham - minun mielestäni. Meni ihon alle, raapi orvaskettä, mutta soi jääurkujen kirkkaudella.
VastaaPoistaNyt tuli kirja luettua ja blogattuakin, pidin tästä kovasti!
VastaaPoistaTäynnä tavallaan pieniä ajatuksia, mutta kaikki jotenkin sellaisia, jotka johtavat johonkin suurempaan...oi mikä lukunautinto!
hmm. yritin tuosta selvittää, että piditkö vai et, niin ei ollut ihan helppoa ;) vaikutuksen taisi ainakin tehdä. minä en taida lukea, ainakaan nyt.
VastaaPoistaLeena, kiitos kommentistasi, ehkä paras jollain mittapuulla, mutta silti en pitänyt kovinkaan. Ihastelin kyllä monenlaista taidokkuutta, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Eikä minun ihollani kyllä tuntunut mitään tuollaista kuvailemaasi. Oli varmaan liian paksusti vaatetta yllä. :D
VastaaPoistaErja, ai sinä pidit! No hyvä, että monenlaisia mielipiteitä mahtuu tähän maailmaan, ja tulenkin lukemaan ajatuksesi heti kun kerkiän.
anni.M, hahaa, onnistuin. :) En siis ihan kauheasti pitänyt, en. Vaikka vaikutuin, juu.