sunnuntai, 6. marraskuuta 2011

Ingo Schulze: Adam ja Evelyn

"Kaikki hiljenivät ja katsoivat Katjaa, ja sitten hän sanoi:
- No, vaikka yrittää olla onnellinen, mennä jonnekin missä se on mahdollista, jonnekin missä voi elää järjellisesti. Minä yrittäisin kyllä uudestaan ja uudestaan, tai sitten minä hyppäisin ikkunasta.
- Ei ole olemassa vain yhtä joko-tai-vaihtoehtoa, Adam sanoi kääntämättä katsetta perunasta. - Et sinä voi sanoa, ettei täällä ole mitään järjellistä elämää. --"
(Ingo Schulze: Adam ja Evelyn, Otava 2011, alkuteos Adam und Evelyn, 2008 - kirjasta kiitos kustantajalle!)

Viikonlopun sana on kyllä ankeus, kuten kuvasta näkyy. Odotushuoneessa luettu (!) kirjakin sopi teemaan valitettavan hyvin. Adam ja Evelyn ovat itäsaksalainen pariskunta, joka lähtee länteen, eikä mikään ole oikein hyvin. Eletään vuotta 1989 ja ollaan monessa mielessä muutoksen kynnyksellä. Lännessä on rubikinkuutioita ja jäätelöä, itään ehkä jää ainakin räätäli-Adamin monessa mielessä tyytyväinen naisasiakaskunta.

Schulze aloittaa (rasittavasti? kyllä) monet luvuistaan dialogilla, jonka puhujat selviävät vasta vähän myöhemmin. Tyyli on muutenkin aika niukka ja eleetön, ja ehkä sen takia henkilöt tuntuvat jäävän jotenkin kaukaisiksi ja hankaliksi pitää. Sinänsä tarinan lähtökohta on kiinnostava: oliko Adamin ja Evin paratiisi siellä, missä he eivät tienneet muunlaisesta tai toisistaan kaikkea? Onko paratiisiin paluuta? Onko parempi, että on liian vähän kaikkea vai sittenkin liikaa kaikkea, liikaa sanoja, liikaa vaatteita, liikaa housuja, liikaa suklaata, liikaa autoja? Adam ei oikein tiedä, eikä lukijakaan ole ihan varma. Joskus kuitenkin riittää kun tietää, miten viettäisi seuraavan tunnin.

- -

Haluaisin lopettaa ankeilun. Katsokaas näitä viime aikojen kirjoja: diktatuuria, Itä-Saksaa, mielenterveysongelmia, kurdinaisia ja prostituutiota. Kirjoittaisin itselleni reseptin jotain sellaista, kuin Nichollsin Sinä päivänä -kirjassa tai Foenkinosin Nathaliessa, siis sopivasti höpöä mutta silti älyllistä. Mitä se on? Mitä voisin lukea?

7 kommenttia:

  1. voi ankeus :( Naurattaiskohan Tropperit sinua? (Seitsemän sietämättömän pitkää päivää esim.) tai oletko lukenut Miina Supista? Se Mainekaan ei ole synkkä tai ankea, vaikkei mikään hyvän mielen kirja olekaan...

    VastaaPoista
  2. Oletko lukenut Linnanneidon lokikirjan? Sen kai pitäisi olla jotain sellaista, mutta en oikeasti tiedä, kun olen vasta sivulla kaksi menossa. Olen luvannut järjestää itselleni tässä kuussa Mary Marck-tuokion. Mielestäni kaikkien pitäisi kirjoittaa silloin tällöin itselleen annos Mary Marckia, mikäli liiallinen kyynisyys ja maailman pahuus alkavat vaivata!

    Mukavaa tulevaa viikkoa, Minna!

    VastaaPoista
  3. anni.M, kiitos Tropper-vinkistä. Pistän puhelimeni muistioon heti. Muistan sinun kirjoittaneen siitä. En kaipaa hyvän mielen kirjaa mutta jotain vastapainoa näille järjettömän synkille tarinoille, joita nyt olen kahlaillut. Kiitos!

    Amma, en, täytyypä googlailla! Nimi kuulostaa niin kevyeltä, että sen perusteella ohittaisin heti, mutta ehkä juuri siksi siihen pitäisi pysähtyä. Kohta mää varmaan luen taas Merri Vikin Lottia, Mary Marckia ei ole omassa hyllyssä, enkä muista niitä lapsenakaan juuri lukeneeni (ihme sinänsä, koska luinhan yhden kirjastoauton läpi). :) Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
  4. Miten olisi Ian Banksin "Crow Roadin käsikirjoitus" tai Robert McLiam Wilsonin "Eureka Street, Belfast"? Jälkimmäinen ei oikeastaan ole kepeä, mutta sen rappiomaisuudessa on jotain ylettömän kaunista, pohjoisirlantilaista runollisuutta.

    Mary Marckin koululaisromaaneihin kannattaa kyllä tutustua. :)

    VastaaPoista
  5. Banks ei olekaan minulle tuttu, kiitos vinkistä! Ja tuo jälkimmäinen on peräti omassa hyllyssäni, eli siihen on ainakin suht helppo tarttua. Aloitin illalla jotain ihan lupaavaa, mutta siitä lisää myöhemmin...! :)

    VastaaPoista
  6. En nyt muista oletko lukenut Melissa Bankia, mutta ainakin sinun pitäisi. <3

    En myöskään muista, joko olet lukenut Anne B. Ragden Berliininpoppelit, mutta sitäkin suosittelisin, vaikkei se mikään yltiövaloisa kirja ole.

    Et ainakaan ole lukenut Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love -teosta etkä luekaan, mutta ihan kurillani kehotan lukemaan senkin. ;)

    VastaaPoista
  7. Karoliina, viimeinen ehdotuksesi melkein puistattaa, mutta joo. :D Muut otan vastaan, taas. Nyt laitan ne puhelimen muistiin. Kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos, kun sanot jotain! Jokainen kommentti on bloggaajalle iso ilo!