Jonathan Franzen: Vapaus

"Tähän maahan tultiin joko rahan tai vapauden takia. Ellei ihmisellä ole rahaa, hän pitää kahta tiukemmin kiinni vapauksistaan. Vaikka tupakointi tappaa hänet, vaikka hänellä ei ole varaa ruokkia lapsiaan, vaikka mielipuolet tappavat hänen lapsiaan rynnäkkökivääreillä. Ihminen voi olla köyhä, mutta se mitä kukaan ei voi ottaa pois häneltä on hänen vapautensa pilata oma elämänsä juuri niin kuin hän haluaa." (Jonathan Franzen: Vapaus, Siltala 2011, alkuteos Freedom 2010)

En ole varma, saisiko tällaisia kirjoja olla. Ensin tietysti täällä käytiin (taas) se keskustelu, että joku olisi huippukunnossa jos käyttäisi treenaamiseen yhtä paljon aikaa kuin joku toinen omaan harrastukseensa, ts. lukemiseen, ja lapsi varmaan osaa muumidvd:nsä ulkoa, kun äidin oli pakko vielä vähän ja vielä yksi sivu ja sittenkin vielä yksi. Toiseksi jotkin kirjat muuttavat käsityksiä maailmasta, kirjallisuudesta, ihmissuhteista ja kaikesta niin paljon, että niiden lukeminen hengästyttää. Yritän silti sanoa Jonathan Franzenin Vapaudesta jotain järkevää ja liitän tähän aarrekuvan onnellisesta koirasta, jota olen säästellyt jotain erityistapausta varten. Nyt on sen aika.

Patty ja Walter Berglund perustavat perheen. He saavat kaksi lasta. Patty omistautuu heille, koska ei oikein keksi, mitä muutakaan voisi tehdä, Walter tekee uraa ja on hyvä mies. Toisessa kaupungissa asuu Walterin ystävä Richard Katz, paheellinen muusikko, joka kuin vuorovesi on välillä lähempänä ja välillä kauempana Berglundeista. Koska kirjan aikajana on vuosikymmeniä ja oman äänensä saavat monet henkilöt, myös Joey-poika, Vapaus on valtavan laaja kirja. Siinä niputetaan yhteen fundamentalistikaksoset Bush ja bin Laden ja kerrotaan, miten seuraavien sadan vuoden aikana puolet maailman eliölajeista kuolee - ja sitten toisaalta perustellaan, miksi on ihan ok ansaita ämpärikaupalla rahaa. Parasta, huimaavinta ja silmiä avaavinta oli kuitenkin se, miten Franzen kirjoittaa ihmissuhteista. Hän melkein saa uskomaan, että kaikissa suhteissa on kyse kilpailusta, siitä, kuka parhaiten pystyy lyömään rakkaansa tämän omassa pelissä. Tämä näkyy erityisesti lasten ja vanhempien suhteissa monessa polvessa, mutta myös ystävyyksissä, rakkauksissa, antautumisissa. Pojat alkavat kapinassaan muistuttaa toistensa isiä, elämäkertaansa kirjoittava nainen ei halua mainita siskojaan edes nimeltä, nuoripari on yhtenäinen rintama muuta maailmaa vastaan.

Haaveiden toteutuminen voi tehdä ihmisestä hyvin yksinäisen, oli täyttymys sitten kookosshampoon haisteleminen kauniin tytön hiuksista tai täydellisen aterian valmistaminen perheelle, joka on kasassa vielä hetken. Haaveiden toteutuminen voi myös tehdä kipeää ja satuttaa muita, eikä silloin auta, vaikka kuinka joku olisi toitottanut kusipäisyyttään etukäteen. Franzenin Vapaus on vapautta valita ja jälkikäteen vielä kyseenalaistaa valintansa ja valita uudelleen, samalla tavalla tai päinvastoin. Franzenin Vapaus on kuitenkin myös vankila: symbolinen pikkumetsä, jossa linnulla on rauha pesiä, koripallokenttä, jolla vangitsematon pelaaja kuljettaa palloa kömpelöitä vastustajia helposti väistellen. Kentällä on säännöt, metsätilkkua ympäröi rakennettu maisema. Itseään voi sääliäkin siksi, että on niin vapaa.

Ihmisen hyvyys on yksi Franzenin Vapauden tutkimuskohteista. Kirjassa hyvyyteen palataan yhtä mittaa ja hyvin kiehtovasti: toisaalta hyvyys on tylsää ja yllätyksetöntä, toisaalta jokainen toivoisi olevansa edes jollekin ihmiselle joka suhteessa hyvä. Näyttäisi siltä, että hyvä on vain aikuisen silmin nähty lapsi, niin kuin Joey Dorothy-isoäidille tai Pattyn oppilaat hänelle sitten myöhemmin, siinä toisen kerran valitussa elämässä.

anni.M haluaisi ympäröidä Vapauden neonvaloilla, niin tärkeä kirja se on, Lumiomenan Katja melkein uskoo Vapauden olevan vuosisadan kirja, Susakin sanoo, että Vapaus on vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Yhtä mieltä olemme varmaan myös siitä, että Vapaus ei ole helppo. Se vaatii aikaa ja hauislihaksia ja melkoista tottumusta, mutta lopputulos on vaivan väärti. Vapaus hypähtää myös minun kirjavuoteni ja (-elämäni) kärkisijoille.