"Söin yhä kunnon aamiaisia, jotta jaksaisin kirjoittaa häiriöttä kuusi tuntia, mutta jo ennen puoltapäivää huomasin sulloutuvani sovituskopissa säälittävään leopardikuvioiseen vaatekappaleeseen tai istuvani terminaalissa tuijottamassa lähteviä ja palaavia ihmisiä tai tutkivani siemen-, mukula- ja taimikuvastoja ja suunnittelevani, mitä istuttaisin mihinkin nurkkaan puutarhassa, jota minulla ei ollut eikä koskaan tulisi olemaankaan, koska olin kerrostalosielu."
(Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita, Otava 2011, katkelma novellista Puristus)
On pitänyt hakea vaaleanpunaisen sävyjä vanhasta villapaidasta, kun niitä ei muuten ole viime päiviin sisältynyt. Ilselässä on elätty varsin matalapaineista aikaa, mutta jospa se tästä lähtisi - nimittäin olen löytänyt aika kiinnostavaa luettavaa.
Sari Malkamäki saattaa olla Suomen Carol Shields, tai jotakin sinne päin. Hän kirjoittaa pieniä, arkisia tarinoita ihmissuhteista, avioliitoista ja niiden solmukohdista, ja ainakin tämä Viisas vaimo -kokoelma paranee loppua kohti. Viimeinen novelli, Delfiinin uni, on todella kiehtova kuvaus hetkestä, jolloin paljon on ehkä päättynyt.
Malkamäen novelleja lukee nopeasti ja vaivattomasti. Niissä saavat sanansa se nainen, joka päättää olla hyvä ja kiltti ja pehmeä tyttö, vaivaton ja vähäruokainen, tyytyväinen ja pieneen tilaan mahtuva, museossa Monet´n maiseman edessä pyörtyvä pakenija ja väkivaltaisen miehen kouluttama sisko, samoin kuin nuori mies, joka yhtäkkiä vaihtaa asentoa isänä, syö keksinsä isänä. Vaikka henkilöt ovat nopeasti tuttuja, he tuntuvat ihan oikeilta. Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita on Malkamäen 11. teos. Luulen lukeneeni muitakin, mutta tämä ei jää viimeiseksi lukemistani.
Sitä paitsi aina kun joku käyttää tällaisia termejä kuin levätä mahdollisuuksien täyteydessä, minusta tuntuu, että vaaleanpunaisen osuus maailmassa kasvaa.
Luin vähän aikaa sitten tämän kokoelman ja oli kivoja, hyviä, viisaita novelleja niin kuin vaimokin.
VastaaPoistaSen sijaan en innostunut romaanista niin paljon; mutta kuten sinä niin myös minä varmaan jatkan novellien lukemista Malkamäeltä.
Kiinnostuin tästä jo Mari A.:n blogissa, kiitos muistutuksesta! Olen lukenut, vuosia sitten, Malkamäeltä pari novellikokoelmaa ja pidin kovasti.
VastaaPoista(Onko Blogger muuttanut tuota sanavahvistusta, kun pyytää nyt kirjoittamaan kaksi sanaa, joista toinen vielä todella epäselvä?!?)
Lähetän sinulle vaaleanpunaista täältä, vaikka kieltämättä täällä on myös majaillut sadepilvi pään päällä viime päivät... josko se tästä, ainakin paljon kivaa on loppuviikolle tiedossa (jos siis nyt terveinä pysymme).
VastaaPoistaMalkamäki on minulle ihan vieras ja tavallaan kiinnostava, mutta mahdollisuuksien täyteydessä lepääminen kuulostaa tällä hetkellä vähän liiankin hattaranväriseltä. Taidan kuitenkin olla synkkien tai ällökirkkaiden värien nainen :D
Malkamäki on kyllä hyvä novellisti! Olen lukenut hänen teoksiaan kauan, liian kauan sitten mm. mainiota Tiikerikakku-nimeä kantavan kokoelman. Pitäisi tutustua tähän uudempaankin tuotantoon.
VastaaPoistaToivottavasti matalapaine väistyy ja vaaleanpunaista - tai ehkä ruusunpunaista? - tulee muustakin kuin sinänsä söpösestä villapaidasta (tuo sinun muuten näyttää tosi samanlaiselta kuin yksi omani, onko siinä v-aukko ja yläosassa kuvioita?).
Hei, minäkin luin tämän hiljakkoin, mutta kamala huomata, etten muistakaan siitä mitään! Luen ajoittain novellikokoelmia innolla nopean luettavuuden takia, ja Malkamäki on tuttu entuudestaan. Mielestäni pidin tästä kirjasta, mutta miten en muista mitään... jään tätä ihmettelemään...
VastaaPoistaMalkamäki oli minulle tuntematon, kunnes Katja vinkkasi hänestä Suomalaisen keskiluokan arki -haasteessa viime vuonna. Siitä asti hän on ollut lukulistallani, mutta vielä en ole lukenut. Joskus vielä, varmasti.
VastaaPoistaPinkimpiä päiviä sinne. <3
Mari A., minä en edes tiennyt, että Malkamäki on kirjoittanut pitempääkin proosaa! Kiitos vinkistä! Täytyykin tulla katsomaan, mitä sanot.
VastaaPoistaMalkamäen novelleihin pätevät kaikki nuo adjektiivit, joita käytät.
Maria, ole hyvä vain. :) Poistin kommenttien valvonnan (niin kuin kai kaikki muutkin), nyt ei pitäisi olla sanavahvistuksia vai onko?
VastaaPoistaKatja, ei vaan pyöreä kaulus eikä kuvioita. Vanhaa Jackpottia. :) (Täytyy varmaan leipoa jotain vaaleanpunaista, ollaan kotona taas... voi potilasta.)
VastaaPoistaNo, novelleista vielä, ihana Westö kertoi muuten, että novellikokoelmia myydään ehkä 1/10 siitä, mitä romaaneja, siis samalta kirjailijalta. Eli jos hänen jotakin romaaniaan on myyty vaikka 70 000, novellikokoelmaa 7000. (Käytti itse näitä lukuja.) Se on sääli, kun ajattelee Malkamäen kaltaisia, taitavia novellisteja.
Mie ite, omalla kohdallani muistamattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, varsinkin novellien kohdalla. Onneksi on blogi, jonne tallentaa edes jotain. Esim. siitä viime hiihtolomalla lukemastani Munron ihan huipusta kokoelmasta en muista kuin yhden jutun. Siis edes suunnilleen. Enkä kyllä edes sitä, miten siinä kävi. :D
VastaaPoistaKaroliina, no niin, ei muuta kuin Malkamäen kimppuun. Ehkä hänessä on jotain eevatikkamaistakin? :)
VastaaPoistaJa kiitos. <3!