Linnunpojan pesässä
on linnunpehmeää,
höyheniä, untuvaa
sinne uni tulla saa.
--
Ihmislapsen vuoteessa
on ihonpehmeää.
Tähtiviltti vilkuttaa,
sinne uni tulla saa.
(Hannele Huovi - Karoliina Pertamo (kuvitus): Ihme juttu! Runoja isoista ja pienistä ihmeistä, katkelma runosta Linnunpojan pesässä. Kirjapaja 2012 - kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!)
Ilselässä ei ole vielä paljon lastenkirjoista puhuttu, vaikka niitä kaksivuotiaalle melkoisesti luetaankin. On ihanaa, kun kainalossa istuu pikkuinen lukutoukka, joka on kantanut sohvan selkänojan päälle huiman kasan kirjoja. Lorulliset kirjat ovat juuri nyt kivoimpia, tai sitten tuo äskeisessä postauksessa nähty Richard Scarryn Kiitos ja ole hyvä, jonka Eipäs Possussa on paljon tuttua.
Siksi olikin ilo päästä tutustumaan Hannele Huovin uusiin runoihin, jotka ovat kerrassaan kivoja. Ihme juttu! -kirjassa tutkitaan, mistä tulee hanan vesi tai miten porkkanaraasteeseen mahtuu koko maailma, mutta kivointa kaksivuotiaan mielestä on monella sivulla seikkaileva ötökkä tai kuvan kakkiva lammas (!). Ihme juttu! on luultavasti vielä tällä hetkellä kivempi minusta kuin lapsesta, mutta uskon, että tätä luetaan meillä varmasti pitkään. Aikuinen ilahtuu ontumattomista riimeistä (ei muuten ole itsestään selvää, että lapsille olisi vaivauduttu tekemään laadukkaita loppusointuja, esim. jotkin WSOY:n Oppi&Ilo-sarjan kirjat ovat minusta sietämättömiä hajoavine lorurytmeineen) ja siitä, miten runoilija kasvattaa lapsen itsetuntoa: Katso omaan tähteen päin,/ olet hyvä juuri näin.
Sitä paitsi kirjan tuotosta menee kymmenen prosenttia Yhteisvastuukeräykseen. Hyvä lahjakirja vaikka vauvaperheelle!
Hih! Arvaas mistä kirjasta olen luonnostellut blogiarviota? Kunhan oikoluen sen (vieraiden lähdettyä), niin... :)
VastaaPoistaMeilläkin tästä on pidetty ihan kokonaisuudessaan. Riimit ovat - ehkä hieman yllättäen - etenkin kuusivuotiaan mieleen.
Hanele Huovin kirjat ovat aina olleet meillä ihan must! Meri teki niistä aikanaan jopa erittäin tasokkaan esseen. Eli siis sekä äiti että tytär pitivät!
VastaaPoistaHiphei, Lampaan papana pelasti flunssaisen päivän :D
VastaaPoistaKatja, riimit ovat kivoja! Ja tärkeitä. Niiden avulla kehittyy muistikin. Ja syntyy luontainen rytmin taju...! Siksikin olen ollut tosi pettynyt joihinkin Yrre Orava -juttuihin. En jaksa nyt kaivella niitä tuosta pinosta, mutta muistelisin, että niiden kirjoittajaa ei edes kerrota. Ei ihme.
VastaaPoistaNäinkin, että olit tehnyt tämän heti perään...! Kuten sinä, myös minä uskon, että kirjasta tulee tosi luettu aikanaan
Leena, ihan parhaista ovatkin juuri ne yhteiset kivat kirjat! Uskon, että vielä tulee se aika, kun olemme eri mieltä iltasatukirjoista tässä talossa... :)
VastaaPoistaTäytyykin tutustua Huoviin tarkemmin tässä kunhan pallero kasvaa, kiitos!
Villasukka kirjahyllyssä, niin täälläkin, jo monta huonoa hetkeä! :)
VastaaPoista