perjantai 8. helmikuuta 2013

Johannes Lahtinen: Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina


"Nyt se on totta, Aatami ajatteli, ja hän aivan vapisi innostuksesta avata suunsa, mutta samaan aikaan jokin pidätteli häntä. Rinta riemusta pakahtumaisillaan hän kulki ihmisten keskellä ja oli tuon tuosta sanomassa jotakin. Hän hymyili ohi mennessään täti X&X:lle, joka väläytti hänelle saman tien kulmahampaitaan. Jos minä nyt sanon jotakin, hän ajatteli, minun on harkittava tarkoin millä nimellä tahdon mitäkin kutusa. Aatami heilautti kättä tervehtiäkseen Robustusta. Tämäkin nosti kätensä ilmaan, mutta siinä oli terävä kivi. Maltan vielä hetken, jotta keksin sanoille oikein osuvan muodon, Aatami tuumi. Ja niin kuin usein kä, kauan pidätelty toteutumaton ilo alkoi haalistua, eikä kohta tuntunut enää miltään. Silloin Aatami päätti avata suunsa. No niin, hän ajatteli, sanotaan vaikka että suu on suu.
- GfwrRg! Aatami sanoi ja jähmettyi paikoilleen.
- Rwqg!"
(Johannes Lahtinen: Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina, Gummerus 2013 - arvostelukappaleesta kiitos kustantajalle!)

Johannes Lahtisen Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina kuljettaa Aatamin muinaisista apina-ajoista nykypäivään. Lukukokemus oli varsin raikas. Lahtisen tarina on nimittäin niin hauska, että oikeasti hymyilin monessa kohdassa - parhaimmillaan Lahtinen jopa muistuttaa Italo Calvinoa, jonka Koko kosmokomiikkaan mielessäni vertasin teosta useaan otteeseen. Kieltämättä vertaus on hurja, mutta Lahtinen pistää hösseliksi kuin Calvino mutta tietysti pienemmin ja kotoisemmin. Toinen, oikein sopiva vertailukohde on juuri lukemani Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Lahtinen käy kirjassaan läpi samat teemat kuin tähtitieteilijäkin - ja siinä, kun Valtaoja tiivistää ihmiskunnan historian kahteenkymmeneen sivuun, Lahtinen tarvitsee 178 sivua. Ei paha sekään, kun ensimmäisessä luvussa laskeudutaan puusta ja viimeisessä vieraillaan eläintarhassa. Ja koska sivuja on vähän, vitsi ei minusta väsy.

Lahtisen tulkinta esimerkiksi taiteen synnystä on viehättävä - Lilitun ruukkujen kyljet aukeavat, nokka nousee esiin ja pyrstö levähtää auki, eikä kukaan ymmärrä sellaisen esineen käyttötarkoitusta. Myös ajatteluun herääminen on hurjaa: ensin päähän sattuu, kun aivot paisuvat ja työntävät kallon luita kauemmas, mutta sitten elämä käy helpommaksi, kun voi hoitaa vaikkapa pyykinpesun entistä paljon fiksummin - enää ei tarvitse mennä vaatteet päällä hyppimään jokeen vaarallisten virtahepojen keskelle! Pian silmiin syttyy elämää hallitsevan ihmisen katse.

Alku-Aatami näyttää meille myös nykymaailman, ja tämä pieni välähdys oli suorastaan pysäyttävä: taistelun jälkeen kuolleiden ihmisten näkeminen on surullista. Inhimillisyyllisyys syntyy, ja sen kanssa pitää oppia elämään. Aatami ja hänen rakastettu puolisonsa Mitokondrio-Eeva jäävät odottamaan hetkeä, jolloin heille kehittyisi estokoneisto, joka estää meitä vahingoittamasta toisiamme. Sen jälkeen tarinassa on aukko, jonka aikana tosimaailmassa syntyivät mm. kristinusko ja länsimainen demokratia, mutta entä estokoneisto? Meissä elää vieläkin hurja Robustus, joka kohottaa kättään ja terävää kiveä.

Näköjään referoin aika paljon Lahtisen mainiota kirjaa, mutta se johtunee siitä, että teos on niin virkistävästi erilainen kuin mikään muu pitkään aikaan lukemani opus. Suosittelen mitä lämpimimmin! Ja tällaisen teoksen jälkeen on hurjan kiinnostavaa jäädä odottamaan, mihin suuntaan kirjailijan ura seuraavaksi kääntyy. Jos on jo käsitellyt ihmiskunnan koko historian, minne suunnata? Lahtinen kuitenkin vaikuttaa sen verran näppärältä kaverilta, että hän löytää kyllä suunnan.

12 kommenttia:

  1. Oi miten viehättävän kuuloinen kirja! Kuulostaa virkistävältä, hauskalta ja uudelta ja mitokondrion mainitseminen hykerryttää. Laitan varaukseen. :)

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viehättävä on varsin hyvä sana! Erilainen, pieni, vaikuttavakin.

      Jään odottamaan!

      Poista
  2. Tämä vaikutti niin mielenkiintoiselta kirjalta, että varasin kirjastosta arvostelun luettuani. Kiitos siis vinkistä. En ollut aikaisemmin kuullut koko kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Tällainen on parasta palautetta. :)

      Poista
  3. Virkistävyys ja erilaisuus on aina plussaa, jotenka täytyykin katsoa, saisinko tämän jotain kautta hyppysiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin on, ja sepä tässä onkin hassuinta, että vaikka kaikki on tuttua ja juonen kulun TIETÄÄ, silti käsittelytapa jaksoi ainakin minua innostaa. :)

      Poista
  4. Erikoisen kuuloinen kirja, mutta huumori välittyi. Sopivan mittainenkin minulle.

    Käypä, Minna, kurkkaamassa: blogissani (Luettua elämää) on Sinulle haaste.

    VastaaPoista
  5. Minä sain juuri tämän luettua, mutta en innostunut ihan yhtä paljon. Piristävää vaihtelua tämä kyllä on, sitä ei käy kieltäminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä innostuin aika lailla, ja voin jotenkin kuvitella suosittelevani tätä aika monelle. Toivon Lahtisen uralle hyvää jatkoa tämän myötä!

      Kävin lukemassa postauksesi jo aiemmin, mutta en ehtinyt sanoa mitään. Palaan asiaan kohta, jos onnistun tekemään yhden jutun pikapikaa ennen sitä.

      Poista
  6. 10 vuoteen en ole saanut luettua yhtään kirjaa, mutta tämän käsiini saatuani luin 2 ensimmäistä kappaletta yhdessä hujauksessa. Mielestäni tätä kirjaa ei kannata lukea otsa rypyssä, vaan huumori mielessä. Odotan kirjan jatkoa vesi kielellä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sehän kuulostaa hyvältä!! :) Vaikka tätä nimen omaan täytyykin lukea huumorimielellä, se käsittelee myös vakavia kysymyksiä ihmisyydestä.

      Poista

Kiitos, kun sanot jotain! Jokainen kommentti on bloggaajalle iso ilo!